Vastaus Piispa Samuel Salmen linjaukseen Oulun hiippakunnan suhteesta Timoteus-yhteisöön

Torstai, 19 Tammikuu 2006 02:00

Pastori Janne Koskela on suorittanut teologian maisterin opinnot Helsingin Yliopistossa, Timoteus-yhteisö on kutsunut hänet paimenekseen, saanut ordinaatiokoulutuksen ja vihitty papiksi oikean luterilaisen järjestyksen mukaan Ruotsin lähetyshiippakunnassa (Missionsprovins). Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen näkökulmasta ei hänen toiminnassaan ole mitään huomautettavaa.

- Koskela on kolmesti pyytänyt pappisvihkimystä Oulun kapitulista, mutta ei ole saanut. Tällöin hänen ja Timoteus-yhteisön on ollut pakko toimia Tunnustuskirjojen edellyttämällä tavalla ("Kun piispoista tulee kerettiläisiä tai kun he kieltäytyvät vihkimästä virkaan, silloin seurakuntien on de jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa välityksellä vihkiä uusia paimenia ja viran hoitajia" (Paavin valta ja johtoasema, 72). Luterilaisen käsityksen mukaan pappisvihkimykseen ei tarvittaisi piispaakaan, mutta Janne Koskela on oikein vihityn piispan vihkimä luterilainen pappi.

- Se, että Oulun tuomiokapituli pyrkii kiistämään hänen asemansa, on vain valtapeliä. Janne Koskela ei ole Suomen ev.-lut. kirkon pappi, mutta hän on täysivaltainen luterilainen pastori. Suomen ev.-lut. kirkon johdolla ei ole monopolia kaikkeen hengelliseen elämään, ei edes luterilaiseen elämään.

- Kirkkojärjestyksen tulisi olla alisteinen Raamatulle ja luterilaisille tunnustuskirjoille. Nyt sitä käytetään Raamatun ja tunnustuksen karsintaperusteena.

- Luterilaisen kirkon tilojen tulisi olla kirkon jäsenten ja luterilaisen, hengellisen toiminnan käytössä. Nyt kapituli näyttää käyttävän tiloja vallankäytön välineenä tiettyjen kirkon jäsenten sortamisessa. Seurakuntalaiset ovat näin ollen epätasaarvoisessa asemassa.

- Kirkon sisällä näyttää olevan erimielisyyttä tilojen antamisesta Timoteus-yhteisölle. Lähtökohtaisesti tilojen käytöstä vastaa kirkkoherra, jonka selvä halu edelleen antaa Oulunjoen seurakunnan tilat Timoteus-yhteisön käyttöön nyt sivuutettiin tuomiokapitulin mahtikäskyllä. Näin kapituli käveli kirkkoherran ja samalla seurakunnan itsemääräämisoikeuden yli. Kirkkoherra Paavo Moilanen kirjoitti:” Hintan seurakuntakodissa on luvallani toiminut perhekeskeinen jumalanpalvelusyhteisö, joka haluaa pitää pyhiä kirjoituksia ohjeellisina myös kirkon virkaan nähden. Tälle Timoteus-yhteisölle olen suonut elintilaa kohtalailla laajojen keskustelujen jälkeen. Hiljattain sain kutsun piispan johtamaan tuomiokapituliin mainitun yhteisön asioissa. Haluan näin lyhyesti mainita käynnistäni kapitulissa ja kannastani mainittuun jumalanpalvelusyhteisöön. Tuomiokapitulin istunnossa 3.1. olin puheenjohtajan pitämässä kuulustelussa. Siinä kirkkojen ovet suljettiin tältä yhteisöltä. Kuitenkin Hintan seurakuntakodin vireä toiminta on osoittanut, että juuri tällaisia perhekeskeisiä jumalanpalvelusyhteisöjä kansankirkkomme tarvitsee. Opin vartijat, piispat voisivat enemmänkin suojella kansankirkkoamme ”opillisella” tilan tekemisellä. Tällainen
autoritaarinen hallinto ei tee hyvää kirkollemme.” (Rauhan Tervehdys-lehti 12.1.06)

- Oulun yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajan Pekka Lahdenperän haastattelu (Rauhan Tervehdys-lehti 15.12.05) kertoo vilpittömästä halusta antaa tilaa myös perinteisellä tavalla ajatteleville seurakuntalaisille. ”Erityisen paljon Lahdenperä on puntaroinut naispappeutta, joka tälläkin hetkellä kipunoi kirkossa. Jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa naiset eivät saarnaa, on Oulun lisäksi monilla paikkakunnilla. - Toisessa päässä ovat ne, jotka kirkkolakiin ja järjestykseen vedoten haluavat sulkea oven toisinajattelijoilta ja toisessa ne, jotka omantunnon syistä eivät voi toimia naispapin kanssa. Hän uskoo, ettei tämä teologinen ongelma ole ratkaistavissa voimassa olevan lainsäädännön avulla. - Koska osa kirkkomme papeista ja seurakuntalaisista ei voi hyvällä omallatunnolla noudattaa nykyistä kirkkolakia, ainoa oikea johtopäätös on, että laki on huono. Sitä on voitava muuttaa siten, että voidaan edelleen toimia saman katon alla. Ei voi olla oikein, että kirkko riitelyttää ulos aktiivisia, eläviä kristittyjään. Maltillinen Lahdenperä on näkevinään, että kirkko myötäilee liian kanssa yleistä mielipidettä ja samalla hyljeksii tiettyjä jäseniään, vaikkapa Luther-säätiöön sitoutuneita. Myös ns. Nokia-herätys ajettiin ulos kirkosta. Tämä asenne osoittaa hänestä kirkon matalaa sietokykyä. Hän muistuttaa, että toisaalta papeilta sallitaan jopa kristinuskon perusteiden vastaisia mielipiteitä, mutta ei sitä, että kirkkoa itseään arvostellaan opin vastaisista päätöksistä.

Kapitulin linjaus on räikeässä ristiriidassa tämän Lahdenperän suuntaaman linjan kanssa. Se kielii kovasta, armottomasta suhtautumisesta niitä kohtaan, jotka vain haluavat pitäytyä klassiseen kristinuskoon ja luterilaisuuteen.

- Piispan yksi tärkeimmistä tehtävistä tulisi olla ykseyden ja yhteyden vaaliminen omassa hiippakunnassaan. Piispa Samuel Salmi on toimillaan (kieltäytyminen vihkimästä, toimitilojen epääminen ym.) toiminut vastoin piispan kutsumustaan ("Tämän väitetyn hajaannuksen ja erimielisyyden syynä on yksinomaan piispojen jumalattomuus ja tyrannius". Paavin valta ja johtoasema, 72).

- Oikein vihityn ja Kristuksen säätämyksen mukaisen papin toimittama ehtoollinen on tietenkin pätevä ja oikea. Janne Koskelalla on oikeus ehtoollisen jakamiseen jo vihkimyksensä ja virkansa perusteella.

- Väite lain ja järjestyksen rikkomisesta on vain keino pelotella ihmisiä. Se on vallankäyttäjän kieltä, josta puuttuu ymmärrys kirkon hengellisestä tehtävästä. Kaikkien tulisi olla iloisia luterilaisista, Raamatun ohjeisiin pitäytyvistä apostolisista messuista Oulun kaupungissa. Keneltä ne ovat pois? Kenen hengellistä elämää ja autuutta ne voisivat uhata?

- Tässä kiistassa on perimmältään kyse Kristuksen evankeliumin julistamisesta ja sakramenttien toimittamisesta Herran asetuksen mukaisesti. Pyydämmekin kaikkien esirukousta tilanteen puolesta. Toiveemme on, että vaikeasta tilanteesta huolimatta
voisimme jakaa kirkossamme yhteisen näyn ja löytää saman suunnan evankeliumin säilymiseksi ja eteenpäin viemiseksi.

Vastaus Salmelle (pdf, 19.83 Kb)