Onko teidän raamatuntulkintanne sitten ainoa oikea? Eikö se ole kulttuurisidonnainen?
Tämä kysymys tulkinnasta on viimeisten vuosikymmenien aikana noussut oikeaksi bravuuriasiaksi. Tulkinta-sanaa käytetään nykyään ikään kuin taikasanana, jolla kaikki puhe tai tässä tapauksessa omalta kannalta hankalan tuntuinen tai epämuodikas Raamatun opetus voidaan sivuuttaa.
Naispappeuden torjuva raamatuntulkinta ei ensinnäkään ole mikään ’meidän tulkintamme’ ikään kuin Suomen Luther-säätiö olisi jokin uutuuksien keksijä ja lisäksi ainoa kyseisen tulkinnan edustaja. Se komplementaarinen tulkinta miehestä ja naisesta ja sen sovellutuksena tuleva naispappeuden torjuminen ei ole meidän keksintömme, kuten edellä on osoitettu. Kyseessä on kirkon yhteinen tulkinta, joka n. 1900 vuotta oli kirkon ainoa tulkinta. Sittemmin jotkut tietyt tahot ovat lähteneet mukaan 1900-luvulla suosituksi tulleisiin filosofioihin. Niiden hurmaamina on hylätty perinteinen tulkinta, kuten Suomen kirkossa tasa-arvoargumenttiin vedoten tehtiin vuonna 1986. Edelleen tämä uusi tulkinta on kuitenkin vähemmistö kristikunnassa, vaikka Suomessa tämä asiaintila alkaa monien ihmisten tietoisuudesta hämärtyä. Monen nuoremman ihmisen koko elämän ajan on ollut naispappeja – sikäli on ymmärrettävää, että heidän näkökulmastaan aina on ollut naispappeja. Silti naispappeuteen ja egalitaariseen tasa-arvofilosofiaan liittyen tulisi pikemmin kysyä: ’Teidänkö tulkintanne sitten muka olisi oikea?’
Toiseksi sen, joka tarttuu tähän tulkinta-argumenttiin ja alkaa sillä kyseenalaistaa toisia, olisi hyvä tarkistaa ensi töikseen oma selustansa. Mikä on se tulkinta, johon tulkinta-argumentin käyttöön ottamisella liitytään esimerkiksi kun kirkon 2000-vuotinen tulkinta halutaan kyseenalaistaa ja torjua. Mitä halutaan tuoda tilalle? Voidaan oikeutetusti kysyä, onko 1950-luvulla Ruotsissa lanseerattu tulkinta jotenkin onnellisempi tai vähemmän kulttuurisidonnainen kuin 2000-vuotta kirkossa ollut tulkinta? Jos epäillään tiettyä tulkintaa eikö olisi kohtuuden nimissä tasapuolista epäillä hieman myös omaa epäilyään?
Lisäksi on huomattava, että vaikka tietty tulkinta ja itse asiassa kaikki tulkinnat ovat kulttuurisidonnaisia, eivät noiden tulkintojen perustelut kuitenkaan aina sitä ole. Sekä egalitaarinen tasa-arvofilosofia että komplementaarinen tasa-arvonäkemys ovat kulttuurisidonnaisia, koska ne esiintyvät ajassa ja paikassa. Komplementaarinen tasa-arvonäkemys tai -tulkinta perustellaan kuitenkin Raamatussa sillä, että Jumala on niin tarkoittanut, kuten edellä olemme osoittaneet. Vaikka tulkinta esiintyy kulttuurissa ja ajassa, sen perustelut eivät ole aikaan ja paikkaan tai johonkin yhteen kulttuuriin sidottuja.
Jos joku sanoo olevansa profeetta tai saaneensa muita hengen lahjoja, hänen tulee tietää, että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä. 1 Kor. 14:40
Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. Ef. 5:17
Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi.1. Kor. 12: 17
Voidaan kysyä missä ovat egalitaarisen tasa-arvofilosofian perheeseen ja seurakuntaan soveltamisen raamatullinen perustelu? Edellä olemme osoittaneet, ettei perusteluja löydy. Perustelut tuolle filosofialle tulevat yhteiskunnallisesta keskustelusta
