Miksi ette voi toimia edes yhdessä naispappien kanssa?

Kun pohditaan yhdessä toimista pitää tehdä erotuksia siinä mitä tarkoitetaan yhdessä toimimisella. Voimme toimia yhdessä naispappien ja muiden kristillisten tunnustuskuntien edustajien kanssa monissa diakoniaan, yhteiskuntaan, kristilliseen etiikkaan yms. liittyvissä asioissa. Mutta jumalanpalvelusyhteys on mahdollista vain riittävän opillisen yksimielisyyden vallitessa. Tätä yksimielisyyttä luterilaisilla kirkollamme ei ole useiden muiden kristillisten tunnustuskuntien kanssa. Tunnustuksemme edellyttämä yksimielisyys ja jumalanpalvelusyhteys puuttuu myös apostoliseen virkakäsitykseen pitäytyvien ja Raamatun ja tunnustuksen vastaisen virkaratkaisun omaksuneiden naispappien väliltä.

Tämä erottelu ei ole kuitenkaan mikään Luther-säätiön keksimä uusi asia, vaan perinteinen kristillinen tapa suhtautua opillisiin erimielisyyksiin. Se on vasta viimeisten vuosikymmenien aikana unohtunut monien ihmisten mielistä ja saattaa siksi kuulostaa heidän korvissaan jotenkin tiukalta tai aggressiiviselta suhtautumiselta eri tavoin uskoviin. 1900-luvun lopulla tiivistynyt Suomen ev. lut. kirkon moniarvoistuminen ja opillinen heterogeenisyys on tuonut tämän asetelman myös kirkkomme sisälle.