Miksi ette eroa kirkosta, jos se on niin huono?
Kristityn tehtävä on pysyä viinipuussa pitäytyen Jumalan sanassa:
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. (Joh. 15:1-7)
Kristus itse luo ja ylläpitää kirkon sanallaan ja sakramenteillaan. Ihmiset eivät omilla päätöksillään tai keskinäisillä sopimuksillaan kykene sen paremmin perustamaan seurakuntaa kuin sitä ylläpitämäänkään. Siksi viinipuussa pysyminen asettuu Jeesuksen vertauksessa keskeiseksi seikaksi – mutta ei yksin se. Viinipuussa pysyminen on Jeesuksen mukaan hänen sanassaan pysymistä. Sanallaan Jumala karsii ja puhdistaa seurakuntaansa.
Tältä pohjalta luterilaiset eivät aikoinaan kuvitelleet voivansa erota kirkosta ja perustaa uutta, ikään kuin kirkko olisi ollut heidän perustettavissaan. Sen sijaan he opetuksellaan ja käytännön toimillaan kehottivat kristittyjä pitäytymään Jumalan sanassa sekä tekemään aikansa kirkkoa uudistavaa työtä epäraamatullisten ihmiskeksintöjen ja väärinkäytösten poistamiseksi. Tähän reformatoriseen ohjelmaan katolinen kirkko reagoi voimankäytöllä ajaen uskonpuhdistuksen omaksuneet paimenet ja seurakunnat kirkonkirousten saattelemina ulos.
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on pitkään vaikuttanut useita herätysliikkeitä ja järjestöjä, jotka ovat halunneet uudistaa ja rakentaa edellä kuvatulta luterilaiselta pohjalta kirkkoamme. Tämän kirkon keskelle Jumala on meidät uudestisynnyttänyt pyhässä kasteessa ja siellä hän on meitä yhä uudelleen myös parannukseen ja uudistukseen kutsunut sekä yksilöinä, että yhteisönä. Luther-säätiö ja siinä mukana olevat ihmiset eivät ole koskaan halunneet mitään muuta kuin pitäytyä Jumalan sanaan ja sitä oikein selittäviin kirkkomme tunnustuskirjoihin, sekä elää todeksi tätä uskoaan sekä yksilöinä että yhteisönä. Luther-säätiö tahtoo edistää sellaisten jumalanpalvelusyhteisöjen syntymistä, joissa pyritään ojentautumaan ja kilvoittelemaan niiden kirkon seitsemän tuntomerkin mukaisesti, jotka uskonpuhdistaja esittää kirjassaan kirkolliskokouksista ja kirkosta 1539.
Lukiessa uskonpuhdistajan kuvausta noista seitsemästä kirkon tuntomerkistä voi helposti huomata, että kirkkomme ei ole poikennut niiden viitoittamalta tieltä vain kirkon viran kohdalla. Kysymys Jumalan sanan asemasta eri ulottuvuuksineen on aiheuttanut jäytävän ristiriidan ja haavan kirkkomme sisälle. Kirkkomme johto on hoitanut meitä lampaitaan kehottamalla meitä väistämään, jos meillä on ongelmia. Sen me olemme tehneet. Nyt ristiriidan kärjistyttyä, se kehottaa meitä eroamaan kirkosta. Onko tämä hyvän paimenen vai toimitusjohtajan ääni?
Luther perusteli v. 1541 evankelisten seurakuntien asemaa ja suhdetta katoliseen kirkkoon näin:
”Kukaan ei voi kieltää, että meillä on saarnavirka ja Jumalan sana puhtaana ja rikkaana, että me opetamme ja harjoitamme sitä ahkerasti, lisäämättä siihen mitään uutta, omaa, ihmisperäistä oppia, aivan kuten Kristus on käskenyt, apostolit ja koko kristikunta ovat tehneet. Me emme keksi mitään uutta, vaan pidämme kiinni vanhasta Jumalan sanasta ja pysymme siinä, kuten vanha kirkko on sen pitänyt. Sen tähden me olemme yhdessä sen kanssa oikea, vanha kirkko, sama kirkko, joka opettaa samaa Jumalan sanaa ja uskoo samaan Jumalan sanaan. Siksi paavilaiset häpäisevät jälleen itse Kristusta, apostoleita ja koko kristikuntaa, kun he sättivät meitä uusiksi ja harhaoppisiksi. Sillä he eivät löydä meidän luotamme mitään muuta kuin ne vanhat asiat, jotka ovat olleet vanhassa kirkossa, niin että me muistutamme sitä ja olemme sama kirkko sen kanssa.”
